Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko
205
  • Yksin armosta, yksin uskon kautta

    1,198 views 1 year ago
    http://www.luterilainen.com

    Uskonpuhdistuksen tunnuslauseeksi muodostui ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.” Nämä ovat periaatteet, jotka ilmaisevat uskon sisällön. Lisäksi on nk. muodollinen periaate ”yksin Raamattu”, joka ilmaisee, mistä uskon sisältö ammennetaan.

    Tämän opetuksen aiheena ovat kaksi ensimmäistä sisältöperiaatetta ”yksin armosta” ja ”yksin uskon kautta”. Joku ehkä miettii, mihin jäi kolmas: ”yksin Kristuksen tähden”. Nämä periaatteet eivät ole toisistaan erillisiä. Yksin uskosta – mihin? Kristukseen. Yksin armosta – minkä tähden Jumala on armollinen? Kristuksen. Niinpä kahden käsittely sisältää myös kolmannen.

    Lutherin Galatalaiskirjeen kommentaari toimii linssinä, jonka läpi opetuksen aihetta tarkastellaan.

    Vastakkainasettelu on yhä selvä. Armosta tai ansiosta. Koska ansion tie on suljettu synnin tähden, armo jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Yksin armosta merkitsee siis, ettei ihmisellä ole itsellään kykyä pelastaa itseään. Se merkitsee sitä, että itse yrittäminen pelastuksen asioissa Jumalan armoon turvautumisen sijaan on tuomittu epäonnistumaan niin nyt kuin 1500-luvulla.

    Yksin armosta: ilman lain tekoja ja omia ansioita, Kristuksen tähden

    Periaate yksin armosta kuuluu erottamattomasti yhteen periaatteen yksin Kristuksen tähden kanssa. Jumala osoitti rakkautensa siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä ja Jumalan vihollisia – silloin kun varmasti emme kyenneet ansaitsemaan mitään muuta kuin Jumalan vihan. Tämä juuri on armoa: pelastus on meille yksin Jumalan rakkauden tähden ja hänen suunnitelmansa mukaan, ilman ansioitamme. Yksin armosta on siis olennaisesti sama kuin yksin Kristuksen tähden. Asia on ilmaistu tutussa Johanneksen evankeliumin kohdassa: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa…” Jumala osoitti rakkautensa syntistä, häntä vastaan kapinoivaa maailmaa siinä, että hän antoi Poikansa kuolemaan maailman syntien tähden.

    Jos ihminen yrittää vanhurskautua ilman Kristusta, hän hylkää ainoan keinon, jolla hän voisi tulla vanhurskaaksi. Vain Kristus on sovittanut synnit. Ilman häntä ei ole syntien anteeksiantamusta.

    Armo on vastakohta ihmisessä olevalle turmelukselle ja synnille. Jumalan lahjat ovat täydellisiä, puutteettomia ja turmeltumattomia. Ihminen ei pelastu omilla puutteellisilla teoillaan, vaan puutteettomasta armosta.

    Armo on perustavalla tavalla eri asia kuin laki. Laki vaatii, uhkaa ja tuomitsee, evankeliumi antaa, lupaa ja armahtaa. ”Siksi se on uskosta, että se on armosta, sillä muuten armo ei enää olisikaan armo”. () ”Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta” () Samaten: ”laki ei ole uskosta, sillä ’joka ne täyttää, on niistä elävä’”. Armo on ilman ansioita ja vaatimuksia. Se ei perustu tekemiseen. Se on lahjaa.

    Luther ymmärtää lailla koko Mooseksen lakia, ei siis vain ulkoisia seremonioita, vaan myös kymmentä käskyä. Hän kiinnittää huomiota siihen, että lain sisältönä on rakkaus. Suurin käsky laissa on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Niinpä myös juuri rakkaus, jonka skolastikot sanoivat ”täydellistävän” uskon, on rajattu pois. Ihminen ei siis vanhurskaudu Jumalan edessä edes rakkaudella, vaikka rakkaus on niin tärkeää, suurta ja keskeistä. Päinvastoin, oikea rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen voi olla vain uskosta vanhurskaalla. Vain uskosta vanhurskas voi tehdä hyviä tekoja oikealla sydämen asenteella ja aikomuksella.

    Jos vanhurskauden voisi saavuttaa ihmisen omilla teoilla ja kyvyillä, mihin Kristusta tarvittaisiin? Kääntäen: jos Kristus yksin on kaikkien syntien sovitus, miten ihminen voisi millään omalla teollaan hankkia itselleen anteeksiantamuksen ja armon? Armo hahmottuu siis nimenomaan lain ja tekojen vastakohtana.

    Jos ihminen yrittää vanhurskaaksi lain avulla, hän hylkää Kristuksen. Tämä oli Paavalin huoli Galatalaiskirjeessä. Luther soveltaa tätä ihmisen omatuntoon. Uskovan on oikealla tavalla erottauduttava laista. Laki on pantava loitolle, kun kyseessä on vanhurskauttaminen. Jos ihminen vaihtaa Jumalan lahjan omiin tekoihinsa, hän menettää sen. Armoa ei voi ansaita. Koska ansioajattelu on ihmiselle niin luonteenomaista, laki on pantava omassatunnossa syrjään silloin, jos se yrittää tunkeutua vanhurskauttamisen yhteyteen. Se tarkoittaa, että meidän on kieltäydyttävä arvioimasta pelastuksemme asioita minkään muun kuin Jumalan armon ja uskon mukaan, ja vastustettava taipumusta rakentaa pelastus omille ansioille ja teoille.

    Kristus, synnin, kuoleman ja perkeleen Voittaja

    Lutherin Galatalaiskirjeen kommentaarin läpi kulkee ajatus Kristuksesta synnin, kuoleman, perkeleen ja kaiken pahan voittajana, jonka me saamme voittoineen omaksemme. Pelastus on armosta, koska armosta, omasta aloitteestaan, pelkästään rakkaudesta ja oman suunnitelmansa mukaan Jumala lähetti Kristuksen voittamaan vihollisemme. Vanhurskautus on uskosta, koska usko luottaa Kristus Voittajaan ja yhdistää meidät häneen ja hänen voittoonsa. Show less
    Read more
  • Uploads Play all

    This item has been hidden
  • This item has been hidden
to add this to Watch Later

Add to

Loading playlists...