Kaamos Säv; K. Vuomajärvi

Kaamoksen lähtökohtana on yksinäisen ihmisen kokemus kaamoksesta, sen
kauneudesta , sen valoista ja pimeyden ikävästä.
Elikkä Kaamoisesta kaikkineen.

Se alkaa kuvilla ja musiikilla joka kuvaa päivää , ilman päivänvaloa.
Musiikki on yksitoikkoista ja synkää.Musiikki melkein sanoo ; valoton päivä on ..Seuraava osa on pakkanen, jossa pianon staccatot
kuvaavat kylmää ja huilukin puhaltaa kylmästi kuin pohjoistuuli.

Talvimyrskyn sävelet riehuvat Postoaavan yllä, täydentäen kuvien kertomaa,,tai ainakin yritys ole sellainen.
Talvimyrskyn jälkeen puita on katkennut kairassa, ja myrskykin laantuu aikanaan.
Jäljelle jää pelkkä valoton kaamos Ikävä, kuvien ruskeat sävyt kuvaavat ikävää, ja pianon soinnut on lähellä riitasointuja olevia molli ysejä, ja muita soinnittomia sointuja, elikkä hyvin ikävä osa myös musiikiltaan.Valokin on tosiaankin rusken ikävää.

Lumihiutaleitten tanssi tuo piristystä synkkään kaamokseen , musiikin
hieman epätahdissa heiluvat soittimet kuvaavat sinne tänne pienessä tuulessa leijuvia lumihiutaleita.
Lumihiutaleitten tanssi saa kokijankin tanssahtamaan omaa " karhuntanssiaan" jota osan loppumusiikki kuvaa.
Seuraava osa kuvaa revontulia "Aurora porealis",musiikilla on yritetty kuvata sähkö muuntajan pitämää hurinaa Contrabassoilla sekä Celloilla. Siis taustalla tuo hurina.

Koko osa sinänsä on pieni kertomus, suksenjäljet metsässä kertovat yksinäisestä miehestä joka on kuullut tarina siittä miten Lapin Noita sytytti revontulet loimuamaan taivaalle, viheltämällä,tai Hän on itse tuo Noita.

Tuota vihellystä sitten " toistaa" huilut ja viulut, ja kas ..
Revontulet syttyvät loimuamaan, niistä kuuluu sihinää, ja sähinää puputusta jos jonkinlaista, kuten revontulien loimutessa voi kuullakkin.
Musiikki kuvaa liehuvia ja roihuavia revontulia.
Revontulien hiipuessa Noita viheltää ne uudelleen roihuamaan.

Vaikka kevään aavistus alkaakin samalla yksinkertaisella ikävällä teemalla kuin muutkin osat, se muuttuu duuriin ja saa iloisia piirteitä.
Taivaalla on hopeapilviä kuvaamassa heräävän kevään toivoja , ja
pianon staccato soinnuissa voi aistia vesipisaroitten tippumisen joka on sulaavan lumen ääniä, ja varma kevään merkki.

Kevät on loistavien valojen aikaa, jotka loistollaan pitkän ja pimeän talven jälkeen suorastaan häikäisee ihmisen ja lumoaa.
Kaikkialla on valoa , sitä suorastaan tulvii hohtavasta lumesta loistavan sinisestä taivaasta , lumesta puitten oksilla, elikkä valo on ylitsepursuavaa keväällä.
Kevät on kaamoksen jälkeen kuin uuden elämän alku, ja sitä se monille luontokappaleille onkin , sitä kuvaa Koutaniemen Paulin ottama hieno kuva joutsenparista.

Category:

Music

Tags:

• Lappilainen
• Kaamos

[ht1aslak]

Kiitos eti4ite

[ht1aslak]

Kiitos Poijjaat kehuista !

[eti4ite]

Kaunista.

[Etimespace]

Mukavan paineetonta paineen vaihtelua!

:);):)

[selkiosi]

Hieno... kiitos tästä

[spin0]

Kiitos Aslakki hienosta pätkästä!