William AJR Korwenkoski - Ikuisuuden kehä

Ikuisuuden kehä
 
Toiveen tähtitaivaalle mä kerran esitin,
toiveen että rakkaani mä saisin takaisin.
Hänet jonka kauan sitten joskus menetin,
monen pitkän elämäni usvaan kadotin.
 
Kauan häntä odotin ja kauan rukoilin,
toivoin uskoin kaipasin, kaiken menetin.
Yöhön vaivuin pimeään ja yksin valitin,
toivo hiipui liekeissä mun mustan helvetin.
 
" Vaan kohtaloaan kukaan ei voi siirtää,
sen minkä tahtoo viimein toteutuu.
Kun ajatuksin toiveensa myös piirtää,
niin sielut yhtyy, kehä sulkeutuu".
 
Yksi tähti kirkkaammin kun alkoi loistamaan,
siihen loin mä katseeni ja huusin Jumalaa.
Sen tähden tahtoi pelon varjo peittää kokonaan,
vain uskon, toivon kautta nousin sitä uhmaamaan.
 
Siellä sielut silloin syntyi, toisensa he sai,
tähtitarhan usvan takaa, kotiin sinut hain.
Pilvet väistyi, usva poistui, laki karman lain,
täytetty on loppuun asti, rakkauden sain
 
" kohtaloaan kukaan ei voi siirtää,
sen minkä tahtoo viimein toteutuu.
Kun ajatuksin toiveensa myös piirtää,
niin sielut yhtyy, kehä sulkeutuu".
 
"kohtaloaan kukaan ei voi siirtää,
sen minkä tahtoo viimein toteutuu.
Kun ajatuksin toiveensa myös piirtää,
niin sielut yhtyy, kehä sulkeutuu".

Säv. & san. William AJR Korwenkoski. Sovitus: Marc Over
Naisäänet: Minna Hirvijärvi

Category:

Music

Tags:

• william korwenkoski
• usko
• toivo
• rakkaus
• love
• song
• Love Song
• native
• New Song
• Sad
• Sad (sura)

[Trokari91]

Mahtavan kuuloinen veisu!