Kuinka minä voisin lähteä nyt ja jättää sinut siihen, vaikka sanasi pyytävätkin tekemään niin. Kun kaikin voimin pitelet minusta kiinni, ja ääneti huudat minua takaisin. Vaikka miten selvästi käskisit minua lähtemään, en minä suostu minnekään tästä menemään.
Koska kätesi rukoilevat minua jäämään, ja ihosi kuiskaa korviini ikävää. Miksi sinä pystytät sanoista esteen, muurin välillemme? Etkö kestä kohdata paljasta totuutta? Että etäisyyksien ylikin jatkuvasti, meidän sylimme toisiansa kutsuvat.
En kai minä seisoisi tässä enää, sinua kiusaamassa, jos millään kykenisin muualla olemaan. Mutta tuntuu kuin vasta sinun lähelläsi, minä pystyisin elämästäni oppimaan. Anna minun tulla kainaloosi, hengittää sinua syvään ja kuunnella sanattomia viestejä.
Minä kurkotun yhä uudelleen sinua kohti, että aina ja aina minuun yltäisit, että aina ja aina minuun yltäisit.
Säv. & San. Marja Mattlar
Loistavaa tulkintaa, kyllä!
tulisoihtu 2 years ago 3
varmaan kaunein kappale mitä olen kuullut.
conax0000 2 years ago 3