Lue!
Olin lähdössä tiistaina (15.11) ihan tavallisesti kouluun, kun äiti huusi minua ja kertoi, että tallinomistaja soitti ja sanoi, että Oliver on kipeänä. Lähdimme heti tallille. Kun saavuimme tallille tallinomistaja talutti Oliveria pihassa. Oliver oli hikinen ja loimi ruohossa. Naapuri oli jo tullut hevosauton kanssa. Eläinlääkärikin oli paikalla. Hän antoi kipulääkettä ja lähdimme kohti Teivoa. Jäimme tallinomistajan kanssa Oliverin kanssa taakse. Pidin koko matkan lujaa kiinni sen riimusta, jottei se kaatuisi. Matka tuntui kestävän loputtomiin, mutta viimein kaarroimme Teivon hevosklinikan pihaan. Otin Oliverin autosta pois ja talutin sisään. Ell tutki Oliveria, letkutti ja yritti saada kakkaa ulos. Taluttelin Oliveria hetken käytävällä. Pian kävi ilmi, että ainoa pelastus on leikata Oliver. Teivossa ei kuitenkaan leikata, vaan jouduimme lähtemään Hyvinkään hevossairaalaan. Oliver oli alkanut täriseen ja se valui hikeä. Lastasin Oliverin takaisin autoon ja lähdimme. Matka kesti kauan. Viimein olimme hyvinkäällä. Otin Oliverin pois autosta ja talutin sisälle. Oliver tärisi todella paljon ja oli kauttaaltaan hikinen. Ell tutki Oliveria. Se letkutettiin ja kaulaan pistettiin jotain aineita. Oliver nojasi päällään minuun. Ell ajeli vielä karvoja mahan alta ja kaulalta. Lopulta ell otti minulta Oliverin riimunnarun ja lähti taluttamaan kohti leikkaussalia. Odotimme noin tunnin epätietoisina. Lopulta leikkaussalin ovi avautui. Lääkäri tuli ulos ja käveli meitä kohti. "Olen pahoillani..." Enempää en kuullut. Silloin tajusin, että Oliver on poissa. Että en näkisi sitä enää koskaan. Ell sanoi, että voin mennä katsomaan vielä Oliveria jos haluan. Jonkun ajan kuluttua ell tuli takaisin ja sanoi että voimme mennä nyt. Kävelin kuin sumussa leikkaussalin ovelle. Siellä Oliver makasi maassa. Polvistuin sen pään eteen. Sen silmät olivat auki ja se oli vielä lämmin. Silitin sen päätä. Äiti, isä ja siskonikin olivat siellä. Lopulta he lähtivät ja jättivät meidät kaksin. Kiitin Oliveria kaikestaja sanoin että rakastan sitä aina. Silitin sen päätä viimeistä kertaa. Nousin hitaasti. Kävelin poispäin. Ovella käännyin vielä kerran katsomaan Oliveria. Siellä se makasi kaikessa rauhassa. Suljin oven perässäni.
Teimme kaikkemme Oliverin pelastamiseksi. Emme voineet enempää. Diagnoosi oli suolen repeämisestä johtuva vatsakalvon tulehdus. Mitään ei ollut tehtävissä. Ei mitään..
Oliver oli paras ystäväni. Se opetti minulle lähes kaiken minkä hevosista tiedän. En voi sanoin kuvailla tätä tuskaa ja surua. Oliver oli kaikki mitä minulla oli. Rakastin sitä niin valtavasti. Luulin että voimme viettää loppuelämän yhdessä.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Tunsin Oliverin noin 5 vuotta. Muistaakseni lokakuussa 2006 Oliver tuli Vahannan ratsastuskouluun ja aloin hoitamaan sitä. Hoidin sitä noin kaksi vuotta kunnes 5.9.2008 ponista tuli oma. Meillä on paljon yhteisiä muistoja. Niitä ei kukaan pysty viemään pois. Oliver oli kultaisin poni jonka tiedän. Se kuunteli aina murheeni ja lohdutti. Oliver oli ysinkertaisesti paras!
Oliver haudattiin tallin pihaan missä se asusti viimeiset puolitoistavuotta. Sinne laitumien taakse, Oliverin parhaan ystävän Saken haudan viereen. Sieltä näkyy koko tallipiha ja laitumet.
Toivon että Oliverilla on nyt kaikki hyvin ja että se on onnellinen. Toivottavasti se on Saken kanssa tuolla jossain vihreillä niityillä♥
En koskaan tule unohtamaan Oliveria, sillä on aina paikka sydämmessäni♥ Kiitos vielä kerran Oliver, ihan kaikesta ♥♥♥
Huom! kohdassa 3.31 video on jostain syystä mennyt pimeäksi, ei siis ole tarkoitus.
Loading...
voii.. aloin itkee ku luin tekstii ja katoin videoo..:(( voimii sinne! <3
TheTindeponi 1 week ago
@TheTindeponi kiitos! <3
bbravooooo 1 week ago
voi ei ! :( voimia paljon ja ihana video !
s4r4w 2 weeks ago
@s4r4w Kiitos!
bbravooooo 1 week ago
voi pärjäile :( rupes itkettään ku luin tota ja katoi :(
ThePilkku1 3 weeks ago
@ThePilkku1 kiitos!
bbravooooo 3 weeks ago