Absoluuttinen nollapiste - Aurinko kaikennäkö

Jos jätän muovipussin lattialle pyörimään,

Siihen se jää, kunnes itse noukit sen talteen.

Jos saan sinulta hedelmän, vaikka kuoritun,

Ensin se jää syrjään, lopulta syömättä kokonaan.

Lupausten tärkeysjärjestykseen ei ole selvää, ei

Mitään tuntumaa



Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta.

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,

Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,

Jälkikuva luomilla viivähtää

Aurinko on kaikennäkevä tähti,

Jota me vain emme pysty näkemään



Rikos on vanhentunut, en voi jäädä tullissa jumiin.

Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun.

Jokaisella on vainajansa, kynttilää en syttymään saa,

Ei siihen liity mystiikkaa, jos kerran innostuu: että

Maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan,

Kun näkee kudonnaisen kätketyn kääntöpuolen.



Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta.

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,

Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,

Jälkikuva luomilla viivähtää

Aurinko on kaikennäkevä tähti,

Jota me vain emme pysty näkemään



Jos olet opettaja, pysy koskemattomana.

Jos olet lahjoittaja, pysy tuntemattomana.

Jälkeeni tuleville hakkaan pilkan ohittamiini

Puihin kadotessani umpimetsään.



Ja varjot lyhenee ja syvenee,

Jälkikuva luomilla viivähtää.

Aurinko on appelsiini lasin alla,

Jota ei voi koskettaa.

Category:

Music

Tags:

• Aurinko
• kaikennäkö

[Ybrethar]

Loistava biisi!