Mä en oo koskaan nähnyt normaalisti. Joten mä en pysty vertaamaan mikä on normaali näkö ja mikä on mun näkö. Tutussa ympäristössä, kotona, tatamilla, töissä en tartte keppiä, mutta paikoissa jossa on huonot valot ja huono kontrasti, ei erota oikeastaan ketään. Pimee mikä pimee. Näin Jani Kallunki kuvailee näkökykyään. Vaikka Janin elämä onkin pimeässä vaeltamista, niin ei se hidasta häntä vaan päinvastoin. Kilpaurheilu alkoi jo kuusivuotiaana painiharrastuksen myötä. Peruskoulunsa hän kävi normaalien näkevien koulussa, jossa joutui useaksi vuodeksi koulukiusatuksi. Kiusaamisen kautta Janille tuli näyttämisen halu, joka on muokannut hänen persoonaa aina tähän päivään saakka. Nyt Janilla on vain yksi tavoite elämässään, voittaa Pekingin paralympialaisissa Judossa kultaa, piste. Tavoite on kova, koska taso kisoissa on korkea. Dokumenttielokuvassa, Näkkärin voimalla Pekingiin, seurataan vuoden verran Janin ja hänen valmentajan valmistautumista Pekingiin.
Link to this comment:
All Comments (0)