Lahtelaisen Haikara-yhtyeen voimahahmo, säveltäjä/sovittaja ja laulaja/kitaristi/kosketinsoittaja Vesa Lattunen aloitti musiikin parissa puuhailunsa 60-luvun puolivälissä ollessaan noin 15-vuotias. Beatles oli innoittaja ensimmäiselle bändille, Roundbeatsille, joka Beatles- ja Hollies-piisien ohella soitti myös Lattusen omia sävellyksiä. Roundbeats hajosi sen rumpalin kuultua antikvariaatissa jotakin Beethovenin sinfoniaa ja ilmoitettua sitten, ettei halua enää soittaa bändissä.
Seuraavaksi Lattunen soitteli Chuck Berryä ym. rockia yhtyeessä The Wanderers, joka ei ollut sama bändi kuin 60-luvun alun samanniminen rautalankaryhmä. The Wanderersia seurasivat The Lords ja edelleen Tinkle. Viimeksi mainitulle järjestyi jo kunnollisisa keikkojakin, mm. The Whon ja Herman's Hermitsien lämmittelijänä. Tinklessä Lattunen lauloi ja soitti kitaraa sekä huuliharppua. Muut kaverit olivat laulusolisti Pertti Iivonen, koppikitaristi Julle Kalliomaa, rumpali Jouni Heinonen (legendaarisen managerin Leo Heinosen poika) ja basistina ensin Make Lehtinen ja myöhemmin tiskijukkana toiminut Tuhkala. Stumpin "Karvapäälistalla" melko korkeallakin nähty Tinkle hajosi 1969, minkä jälkeen Lattunen lähinnä jammaili eri ihmisten kanssa vuoden verran.
1971 syntyi Haikara Lattusen tavattua eräässsä lahtelaisessa baarissa surrealistisena taidemaalarina mainetta saavuttaneen Markus Heikkerön. Heikkerö oli aloittanut musiikkiopinnot Kuopiossa 1963 harjoitellen pikku- ja patarummun sekä orkesteriksylofonin hallintaa. Myöhemmin Lahteen muutettuaan Heikkerö jatkoi musiikkiopintojaan, mutta maalaaminen nousi 1966 etusijalle. Haikaran synnyttyä Heikkerö palasi musiikkiopistoon soittimenaan vibrafoni. Basistin Haikara sai aiemmin kitaraa soittaneesta Timo Vuorisesta, jonka Heikkerö tunsi.
Puoli vuotta Haikara soitti triona paljolti Jimi Hendrixiltä vaikutteita saanutta musiikkia. Kesällä 1971 mukaan tuli ex-Charlies-laulaja Vesa "Wellu" Lehtinen. Nyt alkoi bändi tehdä musiikkia itse: Lattunen sävelsi ja Lehtinen sanoitti. Vähän myöhemmin tuli mukaan saksofonisti/huilisti Harri Pystynen, joka oli saanut musiikillisen peruskoulutuksensa palvellessaan armeijassa soitto-oppilaana. Myöhemmin Pystynen oli vielä täydentänyt taitojaan Lahden musiikkiopistossa. Lattusen tavoin on Pystynenkin soittanut Lahden kaupunginorkesterissa (missä Lattusen soitin oli kontrabasso).
Haikara teki radiolle nauhan omasta tuotannostaan ja oli vähällä saada sopimuksen Finnlevyn kanssa. Suunnitelma raukesi kuitenkin, sillä levy-yhtiön mielestä Haikaran musiikki ei ollut riittävän kaupallista. Asiasta kantautui kuitenkin huhu Mosse Vikstedtin korviin ja sopimus syntyi Discophonin kanssa.
Heikki Virtasen tuottama esikois-LP ilmestyi loppuvuodesta 1972. Se sisältää viisi Lattusen säveltämää ja Lehtisen sanoittamaa piisiä, joiden teksteissä liikutaan metafysiikasta henkilökohtaisiin kannanottoihin. Levytyksessä Haikaraa avustivat Lahden kaupunginorkesterin sellisti Matti Tuhkanen sekä helsinkiläinen puhallinryhmä (Kaj Backlund, Seppo Peltola, Mircea Stan ja Markku Johansson). Heikkerön tekemä kansimaalaus "II katoava metsästys" herätti huomiota ja radio sekä lehdistö ylistivät levyä, joka onkin onnistunut mainiosti. Musiikki on progressiivista rockia, jossa voi havaita hieman vaikutteita mm. Frank Zappalta ja kotoiselta Tasavallan Presidentiltä.
Jo ennen LP:n ilmestymistä oli Lehtinen lähtenyt takaisin Charliesiin. Hänet korvasi Vesan sisko Auli Lattunen. Loppuvuodesta 1973 ilmestyi vihdoin öljykriisin viivästyttämänä "Geafar". Levyn kaikki kuusi kappaletta ovat Lattusen sävel- ja sanatuotantoa. Esikoisen herättämiä lupauksia ei LP pystynyt täysin lunastamaan materiaalin lievän epätasaisuuden vuoksi, mutta sisältää levy toki maukkaitakin esityksiä kuten lähes 15-minuuttisen nimipiisin. Levyn kannessa oli jälleen Heikkerön maalaus ("Ikaros"). Apuna oli käytetty melko suurta jousi- ja puhallinryhmää. Tuottaja oli jälleen Heikki Virtanen. Ostavaa yleisöä LP ei kuitenkaan kiinnostanut ja niinpä levy-yhtiö vaati seuraavasta levystä kaupallisempaa. Kun Lattunen ei siihen suostunut oli edessä levy-yhtiön vaihdos.
Levytyksiä:
- Haikara (RCA Victor LSP 10392) 1972
- Geafar (RCA Victor YFPL 1-809) 1973
- Iso lintu (Satsanga SATLP 1016) 1975
- Poika pilvellä/Jumbo (Hi-Hat HIS 1011) 1976
- American Look (HATROCK 2, Hi-Hat HILP 122) 1976
Lähde:
Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, osat 1-2 (Soundi 1983).
Update by Hessu:
90-luvun lopulla Lattunen on koonnut Haikaran uudelleen kasaan täysin uusitulla miehistöllä, ja he ovat tehneet jo kaksi levyä:
- Haikara IV: Domino (Metamorphos META-021CD) 1998
- Tuhkamaa (Mellow Records MMP 414) 2001
http://hezzu.palasokeri.com/haikara.htm
Loading...
great, thanks for this. i bought this album some days ago and i´m really blown away by the music. now i have to get geafar...
AcidDroog 2 years ago 6
loisto pläjäys!
matzkaalimaa 1 year ago 4